Opettaja vanhempien suosiossa

Sandra on nyt ylä-asteen 8. luokalla ja tänä vuonna heillä on uusi opettaja, Mr. L. Sandralle hän opettaa uskontoa ja Amerikan historiaa.  Koululla oli "Tapaa opettajat"-ilta, jonne menimme.
Tavattuamme Sandran luokan opettajan, me äidit kiiruhdimme kaikki tapaamaan tätä Mr. L-opettajaa.  Halusimme kiittää häntä siitä, että hän oli antanut koko vuoden läksyksi joka-iltaisen tiskivuoron :)  Hän haluaa opettaa palvelualttiutta ja parantaa nuorten ja lasten välisiä suhteita.
Näinpä meillä on Sandra joka ilta keittiössä ja minä allekirjoitan joka päivä lapun, että hän on tehnyt tämän läksyn.  HYVÄ MR. L!!

punainen lappunen

Aamulla kun lähdimme ovesta ulos huomasimme, että yön aikana joku oli liimannut ovenpieleemme pienen punaisen lapun.  Vastapäisen naapurin ovenpielessä oli samanlainen.
Koska nyt on meneillään henkien kuukausi luulimme lappusen liittyvän siihen ja pienen harkinnan jälkeen poistimme sen. Ajattelin, että pitäisiköhän laittaa jokin kristillinen viesti oveemme.

Kirkolla kysyimme paikallisilta työtovereilta asiasta ja kävi ilmi, että lappunen kertoikin, että talossamme on joku kuollut ja surukodin omaiset laittavat kaikille muille punaisen lapun ovenpieleen.  Näin kauempaa tulevat omaiset ja ystävät löytävät helposti surukodin.  Siis sen oven jonka ovenpielessä EI ole punaista lappua. Lappunen pysyy paikoillaan kunnes hautajaiset on pidetty.

Rukoillen siunaamme talomme surukotia!

Happy cash ja vuokrapylväs

Tulimme Neihun kirkolta. Olimme siellä pitämässä nuorille perheille aviopari iltapäivää.  Kotimatkalla läheisen tavaratalon edessä oli vauhdikas tapahtuma meneillään.  Siinä pienet lapset halasivat innoissaan isoa koirahahmoa (koiraksi pukeutunut ihminen).
Pysähdyimme kuuntelemaan.  Koirahahmon nimi oli "You chien"-  eli rahakas, tai rikas suomeksi.
Tapahtuman nimi näytti olevan "Happy Cash" , eli Iloinen käteinen.
Siinäpä näitä nykypäivän arvoja opetettiin hauskasti pienille lapsille...

Asumme alueella, jossa on paljon pieniä kauppoja. Pieniä ja puolikkaita, tai kuten tässä näkyy, yrittäjä on vuokrannut vain pylvään ja siinä myy tavaroitaan.
Rukoilin erään nuoren neidin puolesta, joka myi koruja vaateliikkeen edessä pienellä puukorokkeella.
Eräänä päivänä hän ei ollut enään siinä. Jatkan rukousta hänen puolestaan, ehkä joskus vielä näen hänet jossain, ehkä en.
Yritykset vaihtuvat tiheään ja sisustusarkkitehdeillä riittää työtä. Uudet liikkeet avataan uhripöytien ja uhrirahan polttamisen myötä. Aina riittää katsottavaa kun kulkee näillä pikkukujillamme.
Osaammeko jotenkin olla Jumalan valona täällä?

tablettimummo

Meillä on kolme ihanaa lastenlasta. He asuvat Mongoliassa ja me Taiwanissa.
Tietysti sanotaan, että onneksi nykyään on skype. Niinhän se on.
Siinä näkee ja voi jutella ja leikkiäkin, kun on kekseliäs.
Välillä meitä kuljetetaan katsomaan ikkunasta ulos lunta, tai uutta leikkiä tai lelua.
Välillä näkyy vain valkoista kattoa tai unohdumme ikkunalaudalle...

Silti välillä olisi kiva ottaa pikkuinen syliin, tai tuntea pienen käden kosketus.
Välillä tulee niin kova ikävä, että itkettää...

Saimme onneksi heidät tänne Taiwanille Kiinalaisen uuden vuoden aikaan ihan yli
kahdeksi viikoksi.  Se oli riemullista aikaa.  Nyt skypetellään ja odotetaan seuraavaa
sylietäisyydellä tapahtuvaa tapaamista.

Kiitos Taivaan Isälle näistä pienistä. Varjelkoon Hän heitä!

Omin silmin nähtyä

Kävimme RT martissa- marketissa, jossa emme yleensä käy.
Siellä ihmettelimme kärryjen omia "rullaportaita".  Siinä se
taakka meni vieressä ja itse sai rauhassa keskittyä omaan
menemiseensä.  Näinkö meilläkin elämässä? Jeesus kantaa
kuormat ja me huolehdimme omasta kulustamme siinä rinnalla...

Kiinalaisen uuden vuoden karkit olivat myös tulleet. Suu makeaksi juhlan kunniaksi!

Uusi Vuosi miljoonien seurassa

Vietimme Joulun Suomessa ja Uusi Vuosi löysi meidät jälleen kotoa Taipeista.
Päätimme mennä katsomaan Taipei 101 ilotulituksia ihan paikan päältä.  Sinne vievä kahdeksankaistainen tie oli suljettu moottoriliikenteeltä ja saimme siis kävellä keskellä katua!
Paikalla oli myös " muutama miljoona" muuta.  Emme ihan viereen päässeet, mutta tarpeeksi lähelle, että saimme hyviä kuvia. Ilotulituksen päätyttyä jotkut nuoret lähtivät juoksemaan pois, Ehkä heillä oli kiire metrolle.  Metroon tosin ei päässyt. Sinne oli pitkä jono, ja järjestysmiehet päästivät ryhmän kerrallaan sisään.  Surullisina kuulimme Shanghain vastaavasta tilanteesta.

Uudenvuoden päivänä menimme eläintarhaan ja siellä jälleen oli väki paikalla.  Kuljimme tungoksen mukana ja näimme toki eläimiäkin.  Pandaa katsomaan emme jaksaneet jonottaa ( parin tunnin jono) mutta kaukaa näimme yhden joka oli ulkona.

Tänne väenpaljouteen olemme kutsutut.  Kuinka kohdata se joku tänään?